Pat Moss-Carlsson

Patricia Ann Moss-Carlsson oli ensimmäinen naiskuljettaja, joka tasaväkisesti taisteli arvokilpailujen voitoista miehisessä rallimaailmassa. Patin isä Alfred ajoi Indianapolis 500 -kilpailussa 1924 Yhdysvalloissa ja äiti Aileen menestyi vuorinousussa. Isoveli Sir Stirling Moss oli aikakauden tunnetuimpia F1-kuljettajia. 1954 Pat osti ykkösharrastuksensa, ratsastuskilpailujen, voittorahoilla Triumph TR2:n, ja 1958 hän voitti naisten Euroopan mestaruuden ylivoimaisesti. Liège–Rome–Liège- ja Iso-Britannian RAC-EM-ralleissa hän sijoittui yleiskilpailun neljänneksi. Liègessä yksikään nainen ei ollut aiemmin yltänyt kymmenen parhaan joukkoon. Vuosina 1959 ja 1960 Moss ja Minin ja Fordin tuleva tallipäällikkö Stuart Turner voittivat Britannian mestaruussarjan Mini Miglia National- ja Hooper -rallit ja tulivat Saksan rallissa toiseksi. Läpimurto tapahtui 1960 Liège–Rome–Liège-rallissa, jonka yleiskilpailun Moss voitti. Kartanlukija Ann Wisdon-Riley oli rallin aikana vieläpä raskaana.

Ruotsalaisen Erik Carlssonin kanssa avioiduttuaan Moss-Carlsson kilpaili Austinin, Fordin, Saabin, Lancian ja Renault Alpinen tehdasjoukkueiden jäsenenä. Vuonna 1965 Monte Carlon rallissa hän sijoittui Timo Mäkisen ja Eugen Böhringerin jälkeen kolmanneksi. Moss sijoittui etuvetoisella Fulvialla vuonna 1968 San Remon rallissa Pauli Toivosen jälkeen toiseksi, voitti Sestriere-rallin Italiassa ja sijoittui 1969 Monte Carlon rallissa kuudenneksi. Tyttärensä Susanin syntymän jälkeen Moss-Carlsson esiintyi ralleissa enää harvakseltaan. Vuonna 1972 Renault-Alpine palkkasi hänet tallikuljettajakseen. Samana vuonna Monte Carlon rallissa Moss-Carlsson toi Alpine A110 -ralliautonsa maaliin sijalla 10. Hän päätti lopettaa ajajauransa 1974.

 

Share