Aitous, alkuperäisyys ja arvo

”Aitous säilyy, vaikka aika tuhoaa esineen, aitous vähenee, jos konservaattori tai restauroija pitää esineestä huolta.”

Ajoneuvo on jäänne, jolla on tieteellinen lähdearvo. Se kertoo aikansa oloista ja kulttuurivaikutteista sekä välittää menneisyyden kokemuksia ja taitoja. Ajoneuvoilla, kuten esineillä ja ilmiöillä, on oma elinkaarensa. Ajan kuluessa ajoneuvon käyttötarkoitus voi muuttua. Ajoneuvon arvokin muuttuu. Ihannetapauksessa ajoneuvo kuitenkin kantaa mukanaan historiaansa ja välittää sitä nykypäivään. Perinneajoneuvon arvo määrittyy siitä, mitä tietoa se pystyy välittämään menneisyydestä. Perinnearvo siis korreloi ennen kaikkea esineen tietoarvon kanssa.

Aitous voi kohdistua esimerkiksi esineen muotoon, materiaaleihin, valmistustekniikkaan, toiminnalliseen alkuperäisyyteen tai sijainnin alkuperäisyyteen. Aitous ei ole itseisarvo, vaan sen osana on siirtää sanomaa. Aitous voi säilyä osien vaihdosta ja rakenteen uusimisesta huolimatta, jos muutokset ovat osa esineen käyttöiän elämää. Osa muutoksista ja korjauksista ovat pakollisia jo yleisen turvallisuuden kannalta. Hyvänä vertailukohtana ovat esimerkiksi puurakenteinen laiva tai lentokone, joihin käyttöarvon säilymiseksi on vaihdettava huomattavan paljon osia. Mikä tällöin on aitoa, mitä jälkeenpäin voidaan pitää aitona ja mikä on alkuperäistä vastaava?

Arvon säilyttämisessä avainkäsitteenä on konservointi. Konservoinnin tavoite museologisessa mielessä on hidastaa esineen tuhoutumista, tai parhaassa tapauksessa pysäyttää tuhoutuminen nykyhetkeen samalla säilyttäen esineen tietoarvo. Konservoitaessa ajoneuvoa ei siis pyritä palauttamaan jonkin tietyn hetken asuun, vaan ajoneuvoon jätetään tarkoituksella sen historia.

Lyhyesti: mitä enemmän tietoarvoa Suomen tieliikenteen historiasta, sitä arvokkaampi perinneajoneuvo.

Share